Lakeuden laineet

Totuus voittaa

YÖN PIKAJUNA.

Seison yksin elämäni asemalaiturilla
Ja odottelen yön pikajunaa.
Olen monta kertaa ollut tällä samalla
paikalla, mutta aina kun juna on tullut
ja pysähtynyt, minulla ei ollut
voimaa nousta siihen. Koska pimeys on
ollut niin valtava ympärilläni, etten
ole huomannut edes junan valoja.

Mutta tänä yönä minä nousen tuohon
junaan, sillä olen kuullut, että sen
matkustajat ovat eri osastoissa olevia
Jumalan lapsia. Työmiehiä ja naisia
arjen keskeltä, niitä jotka tulevat
alhaalta Jerikon tieltä ja ovat matkalla
ylös Jerusalemiin.

Silmieni usva alkaa hälvetä ja näen jo
junan valot ja kuulen, kuinka tuo juna
pysähtyy.
Minä nousen eräälle sen porrasaskelmalle
ja tunnen, että monet kädet ovat vetämässä
minua ylöspäin.

Kun tulen ensimmäiseen vaunuun, huomaan
että siinä on minun seurakuntani tuttuja,
ovat jokainen.
siinähän sinäkin olet sinä syntinen nainen,
joka itseäsi myit rahasta siellä Tammien
varjossa. Kävitkö sinäkin Jaakobin lähteellä
ja sait syntisi anteeksi? Siinähän sinä nyt
istut ja olet niin puhdas.

Ja sinä ryövärin käsiin joutunut, sinä joka
riisuttiin alasti, sinä joka et mitään ollut
ihmisten silmissä:
Sinullahan näyttää olevan kunnon vaatteet.
onhan sinua hoidettu siellä majatalossa, johon
se laupias samarialainen sinut vei.

Siirryn toiseen vaunuun ja kuulen halleluja
huutoja ja rauhan toivotuksia. Siinähän te
olette, te vapaakirkolliset. Sinäkin rakas
sisareni, joka ennen kuningas alkoholia
kumarsit. Istut siinä nyt miehesi kanssa
juopuneena Pyhästä Hengestä.

Ja sinä veljeni, joka olit jumalan kieltäjä,
sinuthan Herra kohtasi niin kuin Sauluksen
Damaskon tiellä. Siinähän sinäkin olet
vaimosi kanssa valon lapsina kiittämässä
kaiken hyvän antajaa.

Jatkan matkaani tässä yön pikajunassa.
Tässä matkaseurueessa kuljen kohti aamua
ja uutta päivää. Minä menen kädestä
pitäen tervehtimään noita helluntailaisia.
Tässähän nekin samassa junassa matkaa
tekevät kanssani.

Sinäkin aron tumma kasakka, Herrapa muutti
sinunkin sävelesi. Ja laulusi aiheena on
tällä matkalla: ”Tässä olen, kiitän Sinua.”
Ja sinä suuri Jumalan mies olet jo päässyt
ylös Jerusalemiin. Sinun matkasi loppui
vieraalla maalla, mutta nyt olet kotona
kirkkaudessa.

Rakas vanha veljeni, sinä harmaa pää mies
siellä Kristus kirkosta, tässähän sinäkin
teet matkaasi rukoillen.
Baptistisisaresi vierellä siunaten toinen
toistanne Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Vielä minä jatkan tätä ystävyysmatkaani
vaunusta vaunuun. Nuokin adventtilaiset
tuossa, hekin ovat täällä. Rauha teillekin
sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.

Sinäkin pelastusarmeijalainen, joka olet
Jumalan sotasankari. Sinä, joka jaat leipäsi
ja lähetät sen vetten yli.
Sinä, joka uskollisesti seisot katujen
kulmissa ja toreilla , olet valtava Jumalan ase
Sielujen voittamistaistelussa sotahuutosi
ääni kuuluu kaikkialla, ja sinäkin olet tässä
samassa junassa minun kanssani.

Yhtä minun pitää vielä mennä tapaamaan tässä
yhteiskristillisessä junassa, hän on
veturinkuljettaja, ja siinähän sinä olet, sinä
Jumalan Poika. Ethän pahastu veturinkuljettaja
jos kysyn: ”joko ollaan kohta perillä?”
Miksi sinä et vastaa, sinä Jumalan Poika,
hymyilet vaieten?

Kun et sinä vastaa, niin otan minä Raamattuni
ja luen ne sanat Markuksen evankeliumista
luku 13 jae 32. ”Mutta siitä päivästä tai
hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit
taivaassa eikä myöskään Poika, vaan
ainoataan Isä.”

Jatketaan iloiten matkaa eteenpäin samassa
yön pikajunassa samoilla raiteilla, sillä kohta
alkaa aamu sarastaa ja valot näkyvät
Jerusalemin kaupungista.

Pian juna pysähtyy ja ollaan perillä
pääteasemalla, kohta alkaa matkalippujen tarkistus.

(Emmi Polon kirjasta: Vaalenevat Vainiot.)

Katselukerrat: 61

Vastaa tähän

Tietoja

© 2017   Created by Veli Matti.   Toiminnon tarjoaa

Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot