1. Kärsimyksen suuri ongelma

[Veli Matti]

1. Kärsimyksen suuri ongelma

Matti Miettinen, sisätautiopin dosentti

Polttavia kysymyksiä

Miksi minulla on vaikeuksia työpaikassani? Miksi veljelläni on vaikeuksia avioliitossaan? Miksi äidilläni on niin paljon sairautta? Miksi pojallani on vaikeuksia elämäntehtävän löytämisessä? Miksi ihmisiä kidutetaan? Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä, sairautta ja tuskaa, vaikka Raamatun ilmoituksen mukaan kaikkivaltias jumala on rakkaus ja loi maailman aluksi hyväksi? (1Joh.4:8; 1Moos.1:31).

Pahuuden alkuperä

Raamatun mukaan kaikki kärsimys maailmassa on synnin seurausta. Monituhatvuotisen synninharjoittamisen vuoksi ihmiskunta on syvästi rappeutunut ja raihnainen. Synti taas on Raamatussa määritelty selvästi ja yksinkertaisesti: ”Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus (1Joh.3:4). Synti on Jumalan säätämien, elämää hallitsevien lakien, niin luonnon lakien kuin moraalisten lakienkin, rikkomus. Nämä lait Jumala on säätänyt luomiensa olentojen onneksi ja siunaukseksi. Ne ovat hänen luonteensa, hänen ikuisen, rakastavan olemuksensa ilmaus. Alussa kaikki luodut noudattivat luonnostaan ja sydämensä halusta Jumalan tahtoa. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1Moos.1:31).

Mistä paha sai alkunsa Jumalan täydellisessä luomakunnassa? Tähän kysymykseen on mahdotonta saada täydentävää vastausta. Sillä tämä vastaus sisältää perustelun ja siten myös oikeutuksen synnin olemassaololle. Raamatun mukaan synti on kuitenkin luonnottomuus, jolla ei ole olemassaolon oikeutta ja johon Jumala ei ole pienimmässäkään määrin syypää. Synti on turmiovalta, joka väistämättömästi päättyy tuhoon (Room.6:23).

Raamatun mukaan synti sai alkunsa siten, että korkea enkeliolento ryhtyi kapinaan Jumalaa vastaan. Jesajan kirjassa häntä sanotaan kointähdeksi, aamuruskon pojaksi, mistä latinalaisperäinen nimitys Lusifer, Valonkantaja, johtuu (Jes.14:12). Kapinointinsa ja petollisen, ihmissielujen tuhoamiseen tähtäävän toimintansa johdosta hänestä alettiin käyttää yleisesti nimitystä saatana. Raamatussa hänen lankeemuksestaan ja kapinoinnistaan Jumalaa vastaan kerrotaan kolmessa yhteydessä. Ne ovat Jes.12–17, Hes.28:12–17 ja Ilm.12:7–12. Lusifer oli aluksi Jumalan seurassa suuressa loistossa. Hän oli laajalti suojaavainen kerubi, korkea enkeliolento. Jumalan syytä ei ollut, että Lusiferista löydettiin vääryys. Tämä ylpistyi suuren kauneutensa ja ihanuutensa tähden. Hän alkoi kadehtia Kristusta, Jumalan Poikaa, jonka kautta jumala oli kaiken luonut ja joka oli yhtä Isän kanssa (Kol.1:14–17). Lusifer halusi tulla Korkeimman vertaiseksi ja nousta jopa jumalan yläpuolelle.

Synnin ja maailman kurjuuden syynä on ylpeys, kadehtiminen ja halu olla muita suurempi.  Lusifer väitti, että jumalan lait olivat puutteellisia ja epäoikeudenmukaisia. Niiden poistaminen lisäisi kaikkien luotujen vapautta ja onnea. Nämä kavalat väitteet saivat monia taivaan enkeleitä liittymään kapinaan.

Ihmiskunnan kärsimyksen alku

Miksi Jumala salli ihmisen tulla paholaisen pettämäksi ja langeta syntiin? Jumala ei halua pakotettua palvelua vaan ainoastaan vapaaehtoista, rakkaudesta häneen lähtevää kuuliaisuutta.  Sillä ilman sitä ihmisen todellinen onni ja vapaa henkinen kasvu kävisivät mahdottomiksi. Jumala loi ihmisen täydelliseksi. Tähän täydellisyyteen kuluu vapaus valita. Jumala ilmoitti ihmiselle onnellisen ja iankaikkisen elämän edellytykset, kuuliaisuuden ihmisen parhaaksi annetuille rakkauden käskyille. Jumala kielsi ihmistä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, koska jumala suuressa viisaudessaan ja rakkaudessaan halusi, että ihminen ei olisi koskaan oppinut tuntemaan pahan ja synnin kauhistuttavia seurauksia (1Moos.2:16,17).

Miksi ihminen, vaikka Jumala olikin antanut ihmiselle selvän tiedon tahdostaan ja varoittanut häntä synnin seurauksista, kuitenkin valitsi tottelemattomuuden tien? Miten saatanan, sen vanhan käärmeen onnistui saada ihminen uskomaan häntä? Jokaisen on tärkeätä tuntea nämä keinot, koska sielunvihollinen tänäkin päivänä käyttää noita samoja tehokkaiksi osoitettuja menetelmiä johtaakseen meitä rikkomaan jumalan käskyjä.

Ensimmäiseksi saatana koetti saada Eevan epäilemään, tarkoittiko Jumala todella sitä, mitä hän oli sanonut: "Onko Jumala todellakin sanonut” (1Moos.3:1). Eeva osoitti, että hän tunsi jumalan tahdon. Toiseksi saatana väitti, että jumalan käskyn rikkomiset seuraukset eivät olisikaan niin vakavia, kuin mitä Jumala oli sanonut: "Ette suinkaan kuole” (jae 4). Kolmanneksi saatana väitti, että Jumalan käskyn rikkominen toisi onnea ja avartaisi elämän kokemuksia (jae 5). Tänäkin päivänä saatana esittää, että jumalan tahdon tekeminen vähentää mahdollisuuksia nauttia vapaasti ja monipuolisesti elämästä. Tämä saatanan väite on osoittautunut kohtalokkaaksi erehdykseksi. Tämän maailman kärsimykset ovat osoittaneet sen selvästi.

Miksi Jumala sallii pahan olemassaolon

Kun ensimmäinen ihmispari oli rikkonut Jumalan käskyn, olisi oikeudenmukainen seuraus ollut kuolema, syntisten hävittäminen. Suuressa rakkaudessaan ihmistä kohtaan Jumala ei kuitenkaan halunnut välittömästi tuhota ihmistä. Äärettömässä viisaudessaan Jumala näki hyväksi sallia pahuuden ja sen seuraukset kypsyä. Saatanan kapinan, synnin ja Jumalan lain rikkomisen hirvittävien seurausten oli tultava niin selvästi maailmankaikkeuden jokaisen ajattelevan olennon nähtäväksi, että kukaan ei sen jälkeen enää koskaan epäilisi Jumalan rakkautta ja hänen käskyjensä oikeudenmukaisuutta ja että synti ei enää koskaan uudelleen ilmaantuisi maailmankaikkeuteen.  – Jatkuu.