Lakeuden laineet

Totuus voittaa

 

10. Maailma vailla Jumalan armoa

Matti Miettinen, sisätautiopin dosentti

Armon ajan päättyminen

 

Kun maailma mukautuu kaikkialla yleisesti viettämään sitä väärää lepopäivää, jota se lakisääteisesti velvoitetaan viettämään, ihmiskunta on ottamassa kohtalokkaan askeleen. Sille on kolmen enkelin sanomassa annettu vakava varoitus pedon merkin ottamisesta. Sille on tehty tiettäväksi, mitä tämä kaikki merkitsee. Jokainen on tekevä tietoisesti ratkaisunsa. Ihmiskunta on astumassa yli sen rajan, missä Jumalan Hengen ääni ja Jumalan armo ei sitä enää tavoita.

 

Samaan aikaan tutkivalla tuomiolla taivaissa on edetty niin pitkälle, että kaikkein kohtalo, myös elossa olevien, on ratkaistu. Kun viimeinenkin ihminen on tehnyt lopullisen ratkaisunsa kolmen enkelin sanoman suhteen, on juhlallisen vakava hetki. Armon aika on päättynyt. Jumalan Henki ei enää vaikuta kenessäkään, joka ei le asettunut Jumalan käskyille uskollisten joukkoon.

 

Ilmestyskirja esittää armon ajan päättymisen ja siihen liittyvän ratkaisevan käännekohdan näin: ”Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin; ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä. Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti. Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennen kuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön” (Ilm.15:5–8).

 

Kun temppeli taivaassa avataan, Jeesus poistuu pyhäköstä. Kun temppeli tulee savua täyteen, ei Jeesus enää toimi välittäjänä. Armon aika on lopullisesti päättynyt. Jeesus riisuu ylimmäispapillisen puvun ja pukeutuu kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran vaippaan.

 

Seitsemän viimeistä vitsausta

 

Ilmestyskirjan 16. luku kuvailee millaisia ne seitsemän viimeistä vitsausta ovat, joissa ”Jumalan viha täyttyy” (Ilm.15:1). Nämä vitsaukset ovat hirveitä luonnonmullistuksia, jotka kohtaavat maata ja tekevät elämän osittain täysin mahdottomaksi. Ihmiskunta saa kokea sen Olennon voimaa, jonka arvovaltaa se on halveksinut.

 

Viisi ensimmäistä vitsausta

 

Seitsemän viimeistä vitsausta kuvataan Ilm.16:1–21. Ensimmäisessä vitsauksessa ”tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa” (j. 2). Toiseksi meri tuli vereksi. Kolmanneksi joet ja vesilähteet tulivat vereksi. Neljänneksi aurinko paahtoi ihmisiä, ”mutta he eivät tehneet parannusta” (j. 9). Viidennessä vitsauksessa pedon valtaistuin pimeni ja he ”pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskien ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa”. Raamattu korostaa toistuvasti, että vitsausten aikana kukaan ei tee enää parannusta. (j. 16). Vitsaukset seuraavat toisiaan hyvin nopeasti, sillä ensimmäinen vitsaus, paiseet, vaivasi vielä viidennen vitsauksen aikana.

 

Harmagedon ja kuudes vitsaus

 

Kun pedon valtaistuin pimenee näkevät maailman kansat, että Jumalan viha kohdistuu hänen kansansa vainoojiin. Ihmiset havaitsevat että ne, jotka pitävät Jumalan käskyt eivät olekaan syypäitä vitsauksiin, kuten heille on opetettu. Todettuaan että heitä on petetty kansanjoukot raivostuvat. Babylon eli seurakunnat, joiden oppi on oikean ja väärän sekoitusta, menettävät kansanjoukkojen tuen.

 

Eufrat-virran kuivuminen kuvaa miten Babylon eli portto, joka istuu paljojen vetten päällä (Ilm.17:1), menettää kansojen tuen (Ilm.16:2).

 

Samanaikaisesti spiritismi, jota tässä kuvataan lohikäärmeenä eli Saatanana, peto eli paavinkirkko ja väärä profeetta eli langennut protestanttisuus, jotka vainajilta kysymisen kautta ovat joutuneet riivaajien asuinsijaksi, yllyttävät koko maanpiirin kuninkaat sotaan, määräämään kuolemanrangaistuksen niille, jotka eivät ota pedon merkkiä.  Silloin tie on valmis auringonnoususta tuleville kuninkaille, Jeesukselle Kristukselle, kuningasten kuninkaalle ja taivaan enkeleille. 

 

Vitsausten ankaruus ja niiden kohdistuminen Jumalan kansan vainoojiin ja Kristuksen uskollisten ollessa suojassa vitsauksilta saavat kansanjoukot lopulta näkemään taistelunsa mielettömyyden. He huomaavat kapinoineensa Luojaansa, Jeesusta Kristusta vastaan. Kaiken toivonsa menettäneinä ihmiset käyvät toistensa kimppuun raivoissaan syyttäen toisiaan. Maailma on nyt kypsä tuhottavaksi. Jeesus saapuu sotimaan kansansa puolesta ja pelastamaan heidät.

 

Seitsemäs vitsaus

 

”Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: ’Se on tapahtunut' ”(Ilm.16:17).

 

Seitsemäs vitsaus merkitsee kaiken lopullista päätöstä, kun Kristus tulee. Jumalan majesteettisuuden läsnäolon voimasta synnin saastuttama maa vapisee. ” Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.  –  Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut” (Ilm.16:18,20). Lopuksi hirmuinen raesade, jossa leiviskän painoiset rakeet piiskaavat maanjäristyksen runtelemaa maata, tekee tuhoaan Jumalaa uhmanneiden ihmisten keskuudessa.

 

Vitsausten syyt

 

Vitsaukset kohdistuvat niihin, jotka ottavat pedon merkin ja kumartavat pedon kuvaa, petoon eli paavinvaltaan ja suureen Babyloniin eli langenneisiin kirkkokuntiin. Miksi vitsaukset kohdistuvat maailmaan? ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle. (Jes.24:5,6). Minkä lain he ovat rikkoneet? Kymmenet käskyt. Minkä käskyn he ovat muuttaneet? Mikä on iankaikkinen liitto, jonka he ovat hyljänneet?  Sapatti on ikuinen liitto (2Moos.31:16,17).

 

Liian myöhään

 

Missä Jumalan kansa on vitsausten aikana? Kun viimeisen armonsanoman julistus on loppunut ja armonaika on päättynyt, sanotaan Jumalan kansalle: ”Mene kansani kammioihisi ja sulje ovi jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt"(Jes.26:20,21). Monet heräävät liian myöhään etsimään Jumalan sanaa. Pyhän Hengen hellä ääni ei kutsu enää ketään parannukseen. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä (Amos 8:11,12).

 

On järkyttävää herätä etsimään Herran sanaa vasta sitten, kun armon ja parannuksen sanomaa ei enää julisteta. Silloin toteutuvat sanat: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt (Ilm.22:11).

 

Kristus uskollisten turvana

 

Vitsausten kohdatessa maailmaa kuuluu ylistysvirsi: Ihana on vanhurskasten osa. Kristus on kansansa turvana. Jotka ottavat vaarin hänen kärsivällisyytensä sanasta, pitävät hänen käskynsä, ne Jeesus pelastaa tulevasta koetuksen hetkestä (Ilm.3:10; Ilm.14:12). Pelastetut tulevat siitä suuresta ahdistuksesta (Ilm.7:13,14), mutta vainojenkin keskellä enkelit suojelevat ja ruokkivat heitä. Viimeisessä suuressa vainossa Kristukselle uskolliset eivät enää joudu voitetuksi. Karitsa on voittava ja uskolliset voittavat hänen kanssaan. Valitse nyt, kun vielä on armon ja rauhan aika, Jeesus Kristus ja olet voittajan puolella. Usko Jeesukseen, luota häneen lujasti ja ojentaudu hänen käskyjensä mukaan (Hepr.11:1). – Jatkuu.

 

 

Katselukerrat: 33

Kommentti

Sinun tulee olla Lakeuden laineet:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Lakeuden laineet

Tietoja

© 2024   Created by Veli Matti.   Toiminnon tarjoaa

Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot