8. Toisen enkelin sanoma

[Veli Matti]

8. Toisen enkelin sanoma

Matti Miettinen, sisätautiopin dosentti

 

Sanoma Babylonin lankeemuksesta

Kolmen enkelin sanomassa toinen enkeli julisti: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, koka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat” (Ilm.14:8). Babylon tulee sanasta Baabel, joka tarkoittaa sekoitusta (1Moos.11:9). Suhdettaan seurakuntaan Jumala vertaa avioliittoon. Niin läheiseksi ja kiinteäksi hän on tarkoittanut yhteyden häneen ja ihmisten välillä. Se kuvastaa myös, miten syvästi Jumala rakastaa ihmissielua ja seurakuntaansa maan päällä (Hoos.2:19,20; 2 Kor.11:2; Ef.5:31,32). Tämän vuoksi seurakunnan uskottomuus Jumalaa kohtaan on Jumalan silmissä kuin seurakunta tekisi aviorikoksen. Kun muinainen Israel luopui antamasta opetuksesta, omaksui pakanuudesta vieraita näkemyksiä ja tapoja ja alkoi kulkea pakanajumalien jäljessä, Jumala kutsui tätä tekoa haureudeksi ja luopumuksen tiellä olevaa kansaansa portoksi (esim. Hes.16 ja 23. luku).

Toisen enkelin sanoman tehtävänä on paljastaa, missä kristilliset seurakunnat ovat luopuneet Jeesuksen uskosta ja hänen opetuksestaan. Kristilliseen kirkkoon liittyi mieleltään kääntymättömiä pakanoita jopa maallisten etujen toivossa. Kun totuus vanhurskautumisesta uskon kautta hämärtyi, sai pakanallinen ihmistekoihin perustuva jumalanpalvelus jalansijaa. Pelastus saatiin kuulumalla kirkkoon ja osallistumalla sen sakramentteihin. Pakanalliset käsitykset syrjäyttivät Jeesuksen opetuksen kasteesta ja kuolemasta.

 

Raamatullinen kaste

Evankeliumin julistus ja kaste

Helluntaina Pietari ja muut apostolit julistivat Pyhällä Hengellä täytettynä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta tuhansille ihmisille. Kuulijat tulivat vakuuttuneiksi, että Jeesus oli luvattu Messias. He ymmärsivät miten selvästi Raamatun ennustukset toteutuivat Jeesuksen elämässä ja kuolemassa. Jeesuksen uhrautuva elämä, vaikeneminen kun häntä ruoskittiin ja pilkattiin ja hänen häpeällinen ristiinnaulitseminen heidän syntiensä tähden sai kuulijat ymmärtämään Jeesuksen rakkauden suuruuden heitä kohtaan. Jeesuksen pyhyyden rinnalla he tunsivat oman huonoutensa, mutta samalla heissä heräsi toivo saada omistaa heille tarjottu, äärettömän kalliilla hinnalla ostettu pelastus. Syyllisyytensä tuntien he saivat piston sydämeensä ja kysyivät Pietarilta: ”miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän” (Ap.t.2:37).

Pyhän Hengen antamassa viisaudessa Pietari antoi lyhyen ja selvän vastauksen: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (jae 38). Kristuksen vanhurskauden valossa he näkivät oman kelvottomuutensa, mutta uskoivat, että Jeesus antaisi heille voimaa parannuksen tekemiseen. Tässä kristillisen kokemuksen vaiheessa, jolloin oma minä kelpasi vain haudattavaksi, kuului kehotus: ”ottakoon kukin teistä kasteen”. Jeesus tietää hyvin, että heikkoutensa tunteva ihminen pelkää tämän askeleen ottamista. Jeesus liittää kehotukseensa kasteen ottamisesta taivaan valtavan lupauksen syntien anteeksi saamisesta. Hän lupaa upottaa kaikki synnit meren syvyyteen. Hän haluaa ottaa meidät vastaan juuri sellaisina heikkoina ja huonoina kuin me olemme luvaten: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi” (Jes.1:18).

Me näemme, että edessämme on elämän tie ja kuoleman tie. Tämän valinnan edessä katseemme kääntyy itseemme ja epäilemme, että emme pysty kulkemaan Jumalan tahdon tiellä. Siihen emme omassa voimassa pystykään. Juuri silloin Jeesus antaa meille taivaan toisen lupauksen: ”niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”. Jeesus lupaa henkensä kautta tulla asumaan meidän sydämiimme. Hän lupaa poistaa kaikki roskat ja esteet oven edestä, jotta me saisimme oven auki ja voisimme lausua Vapahtajamme tervetulleeksi. Hän lupaa aterioida meidän kanssamme, olla meidän ystävämme jokaisen arkipäivänkin hetkenä. Hän tekee meissä kaikki tekomme niin, että voimme Paavalin tavoin sanoa: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal.2:20). Jeesus lupaa pukea hänen vanhurskautensa valkeat vaatteet meidän päällemme: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal.3:27).

Pietari jatkaa kehotusta sanoin: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Ap.t.2:40). Kristus pyytää, että me vain annamme pelastaa itsemme. Kun me lakkaamme vastustelemasta, vetää Kristus rakkaudellaan meidät puoleensa.

Kuulijoiden joukossa oli kolmetuhatta henkeä, jotka uskoivat nämä lupaukset. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua” Ap.t.2:41). Koska me voimme luottaa Jeesukseen, ei meillä ole mitään syytä viivytellä hänen vanhurskautensa vastaanottamisessa.

Minkälaiseksi Jeesukselle sydämensä oven avanneiden elämä muodostui? ”Ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa” (Ap.t.2:46,47). Kun Jeesus sai poistaa synnin heidän elämästään, oli elämä riemua, kiitollisuutta ja iloa.

Kun seurakunnan jäsenet menettivät tämän yhteyden Kristukseen ja elävän uskon siihen, että Kristus on heidän vanhurskautensa, alkoivat he etsiä ihmetekoja ja muotomenoja pelastustieksi.

 

Jeesuksen lähetyskäsky

Lähetyskäskyssään Matt.28:19,20 Jeesus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Lähetystyössä tulee ensiksi mennä, sitten tehdä opetuslapsiksi. Opetuslapseksi tehdään antamalla opetusta niille, jota ottavat sen vastaan. Tähän vaiheeseen liittyy läheisesti kaste, joka kuuluu opetuslapseksi tekemiseen. Jeesus jatkaa lähetyskäskyään: ”kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Kasteen jälkeen seuraa koko elämän kestävä ja vielä ikuisuudessa jatkuva opetus: ”ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. Jeesus lupaa olla mukana tässä työssä maailman loppuun asti.

Vieläkin selvemmin tämä teksti voidaan ymmärtää Aapeli Saarisalon käännöksestä: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt”. Ensin on siis julistettava evankeliumia, ja sitten ne, jotka sen omaksuvat, tulee kastaa Jeesuksen opetuslapsiksi. Ensin usko, sitten kaste.

 

Joka uskoo ja kastetaan

Jeesus esittää lähetyskäskynsä Mark.16:15,16 seuraavin sanoin:” Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Järjestys on tässäkin: ensin evankeliumin saarnaaminen kaikille, sitten sen omaksuminen uskossa ja sitten kaste. Raamatullisessa kasteessa esitetään aina tämä Jeesuksen esittämä järjestys: evankeliumin julistus, usko ja kaste.

Kaste esitetään Room.6:3–6 vanhan ihmisen hautaamisena ja uuden ihmisen ylösnousemisena kasteen haudasta vaeltamaan uudessa elämässä Jeesuksen ylösnousemusvoimassa. Koko ihminen on syntinen. Vain upotuskaste voi kuvata vanhan ihmisen hautaamista ja uuden ylösnousemista. Vain evankeliumin sanoman kuulleen ja uskossa sen vastaanottaneen ihmisen kaste voi olla vanhan ihmisen hautaamista ja sitten uudessa elämässä vaeltamista, ”että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi”. Nämä Raamatun sanat osoittavat, että vain Kristuksen ansion kautta me voimme sada voiton synnistä. Joka on kuollut vanhalle elämälle Kristuksen kanssa saa hänen armostaan uskon kautta Kristuksen vanhurskauden, hänen luonteensa.

 

Kaste upottamalla

Jeesuksen käsky ja esimerkki on varmasti turvallinen seurattavaksi. Jeesuksen kasteesta kerrotaan Matt.3:13–16. Jeesus tuli Jordanille kastettavaksi. Johannes esteli häntä. Jeesuksen ei tarvinnut kuolla vanhalle ihmiselle ja aloittaa uutta elämää. Miksi Jeesus tuli kasteelle? Jeesus sanoi: ”salli nyt, sillä meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Hänet kastettiin upottamalla, mikä käy ilmi sanoista: ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä”. Tätä tarkoittaa alkutekstin sanakin: baptidzein – upottaa veden alle.

Johannes kastoi Ainonissa, koska siellä oli paljon vettä (Joh.3:23). Jos raamatullinen kaste olisi suoritettu valelemalla, olisi siihen riittänyt pieni maljallinen vettä, ja kaste olisi voitu suorittaa missä tahansa.

 

Raamatun esimerkkejä

Kaste ”ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” (1Piet.3:21). Kaste voi sinänsä poista meiltä synnin saastaa, vaan ainoastaan Jeesuksen veri voi puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Noudattamalla Jeesuksen kastekäskyä ja hänen esimerkkiään saamme varmasti hyvän omantunnon.

Tiit.3:3-5 kertoo, millaisia me ihmiset olemme luonnostamme ennen uudestisyntymistä. Kun Jumalan hyvyys ja rakkaus, joka ilmenee rajattoman voimakkaana Jeesuksen suuressa uhrissa meidän hyväksemme, kirkastuu, herättää se vastarakkautta meidän sydämessämme, halun kuolla vanhalle elämälle ja aloittaa uuden elämän Jeesuksen avulla. Jumala ei odota, että me pystymme tekemään hyviä tekoja vanhurskaudessa ennen pelastumistamme. Meidän Vapahtajamme haluaa ottaa meidät vastaan sellaisina heikkoina ja huonoina kuin olemme. Kun Jumalan hyvyys on saanut herättää  meissä halun pelastua,, tehdä parannuksen, kokea uudestisyntymisen, Jeesus kutsuu meitä kasteelle, joka on uudestisyntymisen peso. Jeesus tietää, että me emme pysty vaeltamaan uudessa elämässä omassa voimassamme. Siksi hän lupaa meille Pyhän Hengen uudistuksen, päivittäin taivaallista voimaa elämän tiellä vaeltamiseen (Ap.t.2:47–41).

Jos me lakkaamme vastustelemasta, niin Jumalan rakkaus vetää meitä vastustamattomasti puoleensa. Tänä päivänä Herra panee eteemme elämän tien ja kuoleman tien. Valitse elämä, niin saat elää.  Jeesus sanoo tänäkin päivänä: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi” (Ilm.22:17).

Apostolit noudattivat toiminnassaan aina Jeesuksen esittämää järjestystä: ”evankeliumin julistus, usko ja kaste (Ap.t.2:37–41; 8:12). Etiopialaisen hoviherran kasteesta kerrotaan Ap.t.8:35–39. Hän ei ymmärtänyt lukemaansa Raamatun sanomaa. Herra lähetti Filippuksen julistamaan hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Hän omaksui ja uskoi sen. Veden ääreen tultaessa hoviherra kysyi: ”Mikä estää kastamasta minua ”?  Filippus ja hoviherra astuivat kumpikin veteen ja Filippus kastoi hänet. Hoviherra jatkoi matkaansa iloiten. Jeesuksen käskyn ja esimerkin noudattamisen seurauksena on ilo, riemu ja onni. Eikö sinunkin kannata valita Jeesuksen tahdon tie?

 

Perhekuntien kastaminen

Uudessa testamentissa kerrotaan muutamia tapauksia perhekuntien kastamisesta. Näiden tapauksien perusteella on väitetty, että jo apostolien aikana oli lapsikaste ollut käytännössä. Sen vuoksi on syytä pysähtyä tarkastelemaan näitä tapauksia lähemmin.

Lyydian perhekunnan kastamisesta kerrotaan Ap.t.16:13–15. Paavali työtovereineen meni sapatinpäivänä joen rannalle ja puhui siellä kokoontuneille naisille. Lyydia ”oli kuulemassa ja herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä” ja hänet sekä hänen perhekuntansa kastettiin. Lyydia sanoi: ”Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini”. Jeesuksen esittämä järjestys ilmenee selvänä: evankeliumin julistus, sen vastaanottaminen uskossa ja kaste. Lyydian perhekuntaan kuuluvien jäsenten  iästä ei puhuta mitään.

Vanginvartijan perhekunnan kasteesta kerrotaanAp.t.16:30–34; Paavalin ja Silaan rukoukset ja ylistyslaulut vankilassa sekä heidän maanjäristyksen kautta tapahtunut vapautumisensa vankilasta tekivät vanginvartijaan suuren vaikutuksen ja hän sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin”? Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissaan olivat. – ja hänet ja kaikki hänen omaisensa  kastettiin kohta. - - Ja hän riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Järjestys on tässäkin selvä. Jumalan sanaa puhuttiin kaikille, koko hänen perheensä oli tullut jumalaan uskovaksi; ”ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”.

Krispuksen, synagogan esimiehen, perheenkaste mainitaan Ap.t.18:8. Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myös monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat ja heidät kastettiin”.

Stefanaan perhekunnan kasteesta mainitaan lyhyesti 1Kor.1:16. ”Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut”. Jumala ei tässä tapauksessa halua jättää ketään epätietoiseksi, vaan Pyhä Henki johdatti Paavalin kirjoittamaan saman kirjeen lopussa, 1 Kor.16:15, lisää Stefaanan perhekunnasta: ”Te tunnette Stefaanan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhään palvelukseen”. Koska he olivat antautuneet Jumalan työhön, on selvää, että he eivät olleet pieniä lapsia.

 

Lapset ja Jumalan valtakunta

Miten on lasten laita, koska Raamatun opetuksen mukaan kaste seuraa uskoa? Raamatun vastaus tähän on hyvin selvä ja yksinkertainen. Kun äidit toivat lapsia Jeesuksen siunattaviksi ja opetuslapset nuhtelivat tuojia, sanoi Jeesus: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta” (Mark.10:13,14). Näin Jeesus sanoi lapsista, joita ei varmasti ollut kastettu. Jumalan valtakunta kuuluu heille lapsina ilman kastetta. Jeesus ei kastanut lapsia vaan siunasi heidät (jae 16). Tänäkin päivänä vanhemmilla on etuoikeus tuoda lapsensa rukouksen käsivarsin Jeesuksen siunattaviksi.

Apostoli Paavali esittää, että jos toinenkin vanhemmista on Jeesukseen uskova, niin lapset ovat pyhiä (1Kor.7:14). Lasten on taivasten valtakunta tämän mukaan ilman kastetta toisenkin vanhemman uskon perusteella. Kun lapset tulevat siihen ikään, että he voivat kuulla evankeliumin sanomaa ja uskoa siihen, panee Jumala heidän eteensä elämän ja kuoleman tien. Jos lapsi ei silloin vastustele Jeesuksen rakastavaa ja hellää kutsua, saa hän Jumalan tekona uskon, halun pyrkiä parannukseen, uudestisyntymisenkokemuksen. Silloin Jeesus kutsuu häntä: ”Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itseäsi ja pestä pois syntisi” (Ap.t.22:16).

 

Luopumuksen seuraus

Kun evankeliumin sanoman suurenmoisin totuus, että me voimme saada vanhurskauden vain Jeeuksen armosta uskon kautta alkoi himmentyä, koetettiin pelastusta saada omilla teoilla pakanoiden tapaan. Jeesuksen uskon ja apostolien opetuksen tilalle otettiin ihmisoppeja. Lapsikaste, josta raamatussa ei ole yhtään käskyä eikä esimerkkiä, josta Raamattu ei puhu sanaakaan, syrjäytti vähitellen vuosisatojen kuluessa upottamalla tapahtuvan uskovien kasteen, jonka Jeesus antoi ja jonka hän ja apostolit esimerkillään vahvistivat. Tässäkin toteutui Raamatun sana, että apostolien ajan jälkeen seurakunnassa tapahtuu luopumusta: ”ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa” Ap.t.20:29,30). Lapsikaste alkoi saada jalansijaa kristillisessä seurakunnassa pakanallisesta filosofiasta vaikutteita saaneiden kirkonmiesten kautta toiselta vuosisadalta alkaen. 

Jeesus varoittaa meitä tekemästä tyhjäksi Jumalan käskyä perinnäissäännöllä, ihmiskäskyllä (Matt.15:6). Jeesus sanoo: ”Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä” (Matt.15:9). ”Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, on revittävä juurineen irti maasta” (Matt.15:13). Lapsikaste on ihmiskäsky, joka johtaa Jeesuksen käskyn tyhjäksi tekemiseen. Raamatun mukaan on vain ”yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste” (Ef.4:5). Raamattu tuntee vain upottamalla tapahtuvan uskovan kasteen. Raamatun mukaan lapsikaste ei ole kaste, vaan ihmisoppi, joka tuudittaa monet ihmiset väärään rauhaan ja estää heitä ottamasta vastaan totuutta sellaisena kuin Jeesus esittää sen.          

 

Kuoleman ongelma

Missä kuolleet ovat?

Jeesus esittää kuoleman unena. Hän sanoi Lasaruksesta, joka oli ollut neljä päivää kuolleena ja oli jo mätänemistilassa: ”ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta! (Joh.11:11). Jeesukseen uskovalle kuolemassa ei ole mitään pelättävää, kuten ei yön unessakaan. Kun hän ummistaa silmänsä kuoleman uneen, seuraava silmänräpäys on hänen tietoisuudessaan ylösnousemus Jeesuksen tullessa kunniassaan ja kirkkaudessaan noutamaan pelastettuja taivaskotiin.

Paavali esittää 1Tess.4:13–18, miten on poisnukkuneiden laita ja mihin perustuu kristittyjen toivo: ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.  Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”.

Jeesukseen uskovien lohdutus on, että Kristuksessa kuolleet nukkuvat ylösnousemukseen asti.  Silloin Herra Jeesus tulee alas taivaasta enkeliensä kirkkaudessa ja Jumalan pasuunan kuuluessa. Silloin kaikkien aikojen pelastetut saavat samanaikaisesta ja yhdessä kohdata rakkaan Vapahtajansa ja niin ”aina olla Herran kanssa”. Miten lohduttava ja riemullinen onkaan Jeesuksen opetus kuoleman unesta.

 

Milloin kuolemattomuus saadaan?

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu" (1Kor.15:51–54). Jeesuksen tulessa takaisin kaikki pelastetut, sekä elossa olevat ylösnousseet, saavat kuolemattomuuden, ikuisen nuoruuden ja terveyden.

 

Kuolemattomuus armolahjana

Ihmisellä ei luonnostaan ole kuolemattomuutta, mutta hän saa sen Kristuksen sovitustyön ansiosta armolahjana.. Ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus; ”jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin kukaan ei taida tulla” (1Tim.6:16). Synnin tähden ihminen on kuoleman alainen. Jeesuksen ansiosta jokainen syntinen voi saada iankaikkisen elämän lahjana: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).

 

”Kuolleet eivät tiedä mitään”

Jumala vaikuttaa sanassaan tavattoman selvästi, että ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn.9:5,6). ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä” (Saarn.9:10). Raamattu korostaa aina voimakkaasti, miten meidän tämän elämän aika on tehtävä ratkaisumme. Nyt meidän on otettava vastaan pelastus ilmaisena armolahjana ja tehtävä parannus, sillä kuoleman jälkeen se ei enää ole mahdollista. Nyt meidän on otettava vastaan totuus, pantava toivomme Kristukseen, sillä ”eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa” (Jes.38:18). Nyt Jumala tarjoaa sanansa totuutta runsain määrin jokaiselle, pelastusta Kristuksessa kaikkein heikoimmallekin.

 

Onko sielu kuolematon?

Oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta on pakanuudesta kristinuskoon tullut Raamatulle vieras oppi. Raamatussa mainitaan sielu noin tuhat kertaa, mutta ei yhtäkään kertaa sanan, kuolematon, yhteydessä. Sen sijaan Raamatussa usein esitetään, että sielu on kuoleva. ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava” (Hes.18:4).

Kuolemattomuus voidaan saada vain Jumalan armolahjana, Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja hänen sovitustyönsä kautta. Syntisinä meillä ei itsessämme ole kuolemattomuutta.

 

Vainajilta kysyminen

Paholainen, valheen isä, piti ensimmäisen saarnan sielun kuolemattomuudesta sanoessaan Eevalle, kun hän houkutteli tätä syömään hyvän- ja pahantiedon puusta: ”Ette suinkaan kuole” (1Moos.3:4). Miksi sielun vihollinen haluaa opettaa, että ihminen on kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana tietoisessa tilassa? Tämä oppi on johtanut vainajahengiltä kysymiseen, spiritismiin. Koska Jeesuksen mukaan kuolleet nukkuvat ja ”ja kuolleet eivät tiedä mitään”, eivät nämä vainajahenget voi olla muuta kuin riivaajia, langenneita enkeleitä, jotka taitavasti pystyvät jäljittelemään kuolleita, heidän ulkonäköään, ääntään ja kokemuksiaan. Näin paholaiselle tarjoutuu mahdollisuus johtaa ihmisiä harhaan mitä houkuttelevimmalla ja kavalimmalla tavalla.

Jumala kieltää meitä mitä ankarimmin kysymään neuvoa vainajahengiltä: ”Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, - - sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastani” (3Moos.20:6). ”Älköön keskuudessanne olko ketään, - - joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka sen kaltaista tekee, on kauhistus herralle” (5Moos.18:9–15). Kuningas Saulin oli kuoltava ”sen tähden, että hän oli kysynyt vainajahengiltä neuvoa” (1Aikak.10:13).

 

Vainajahenget ovat riivaajia

Pakanauskonnoissa uhrataan vainajahengille, pelätään ja lepytetään heitä. Tämä on keskeinen palvontamuoto pakanuudessa. Raamattu sanoo: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he tekevät riivaajille eikä Jumalalle” (1Kor.10.20). Nämä vainajahenget ovatkin todellisuudessa riivaajia, pahoja henkiä.

Raamattu ennustaa, että nämä riivaajahenget tulevat lopun aikana tekemään suuria ihmeitä ja johtamaan ihmisiä harhaan. Riivaajat asettuvat jopa uskosta luopuneisiin seurakuntiin, Babyloniin. Spiritismin kautta riivaajat pääsevät vaikuttamaan kristillisissä seurakunnissakin. Kolmen enkelin sanoman tehtävänä on varoittaa kaikkia ihmisiä myös tästä kavalasta eksytyksestä. Vain pysymällä lujasti Jumalan sanan kallioperustalla me voimme välttyä joutumasta pimeyteen (Jes.8:19,20). – Jatkuu.