9. Kolmannen enkelin sanoma

[Veli Matti]

9. Kolmannen enkelin sanoma

Matti Miettinen, sisätautiopin dosentti

 

 

Varoitus pedon merkistä

 

Kahden ensimmäisen sanomat olivat vakavia ja hätkähdyttäviä: Oikeudenkäynti ihmissielujen ikuisesta kohtalosta on jo käynnissä taivaassa, ja kristikunta on etääntynyt kauas alkuperäisestä raamatun ilmoituksesta, on maallistunut eikä tajua ajan vakavuutta. Kaikkein vakavin ja hätkähdyttävin kolmen enkelin sanomasta on kuitenkin viimeinen, kolmannen enkelin sanoma: "Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (Ilm.14:9–12).

 

Kolmannen enkelin vavahduttavan sanoman ydin on: ote vastaan Kristuksen vanhurskaus uskon kautta hänen ansioihinsa. Anna hänen tehdä vanhurskauden teot, pitää Jumalan käskyt sinussa. Vain Kristus voi armossaan uskon kautta pyhittää sinut. Usko niin kuin Jeesus uskoi. Hän sanoi: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen” (Joh.14:10). Edelleen Jeesus sanoo meille: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh.15:5).

 

Kolmas enkeli kehottaa meitä uskomaan niin lujasti Kristukseen ja hänen sanaansa, että ankarinkaan pedon eli antikristuksen vaino ei saa meitä luopumaan uskollisuudesta Kristukselle ja hänen käskyilleen ja kumartamaan petoa ja tottelemaan sen käskyä.

 

Samalla kolmas enkeli julistaa kaikkein ankarimman rangaistustuomion niille, jotka kumartavat eli tottelevat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Jokaisen ajattelevan ihmisen tulisi tämän vuoksi tehdä kaikkensa saadakseen tietää, mikä on peto, pedon kuva ja merkki välttyäkseen tämän merkin ottamiselta ja siitä aiheutuvasta hirveästä kohtalosta.

 

 

Jumalalle uskolliset vainon kohteena

 

Ilmestyskirjan 12. Luvun lopussa kerrotaan siitä ahdistuksesta, joka kohtaa Jumalalle uskollisia ajan lopussa, niitä, jotka eivät tottele petoa, vaan pitävät Jumalan käskyt. Aikaisemmin samassa luvussa kerrotaan siitä ahdistuksen ajasta, joka Jumalan kansalla oli läpi keskiajan kauas uudelle ajalle asti. Siitä kerrotaan näin:

 

”Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta” (Ilm.12:13,14).

 

Lohikäärme tässä näyssä on itse sielunvihollinen, joka on kaiken vainon ja Jumalaa vastustavan toiminnan takana (Ilm.12:9). Vaimo taas tarkoittaa Jumalalle uskollista joukkoa (1Kor.11:2; Ef.5:31,32). Tässä esitetty ajanjakso aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” on sama, joka esiintyi myös Danielin kirjan seitsemännessä luvussa siinä yhteydessä, missä kerrottiin pienen sarven, antikristillisen vallan, toiminnasta ja harjoittamasta Jumalan kansan vainosta (Dan.7:25). Kysymyksessä on siis paaviuden pitkä valtakausi v. 538–1798.

 

Jakeessa 17 esitetään sitten vavahduttava ennustus, että vaino puhkeaa uudestaan. Kun ensin on kerrottu, miten se pitkä vainonkausi, joka ulottui 1700-luvun lopulle asti, lopulta tyrehtyi, kerrotaan sen jälkeen: ”ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus”.

 

Tässä jakeessa kerrotaan ne tuntomerkit, joista vainon kohteeksi joutuvat Jumalan omat tunnetaan. He pitävät Jumalan käskyt ja heillä on Jeesuksen todistus. Jeesuksen todistus on profetian henki Ilm.19:10). Raamatun profetioiden eli ennustusten avulla he osoittavat etukäteen paholaisen aikeet syöstä ihmiset tuhoon ja varoittavat kaikkia julistamalla kolmen enkelin sanomaa.

 

Oleellista heidän kohdallaan paholaisen hyökkäysten ja viimeisen suuren kriisin kannalta on, että he pyrkivät Jumalalle uskollisina ja hänen armoonsa turvautuen pitämään kaikki Jumalan käskyt. Tästä aiheutuu sielunvihollisen viha heitä kohtaan. Ja tästä on silloin kysymys myös pedon ja sen kuvan kumartamisessa ja pedon merkin ottamisessa, joista kolmannen enkelin sanoma vakavasti varoittaa.

 

 

Ilmestyskirjan pedon tunnistaminen

 

Aikaisemmassa yhteydessä antikristusta tutkiessamme totesimme, että tämä antikristillinen valta pyrki ”muuttamaan ajat ja lait” (Dean.7:25). Samalla totesimme, että Jumalan laissa, kymmenessä käskyssä, on ainoastaan lepopäiväkäsky sellainen, joka koskee aikaa. nimenomaan tämä käsky on Rooman kirkon toimesta aikoinaan muutettu. Tällöin näyttää siltä, että Danielin kirjan seitsemännen luvun pieni sarvi, antikristillinen valta ja Ilmestyskirjan peto, joka velvoittaa ihmisiä ottamaan hänen merkkinsä, olisivat yksi ja sama valta.

 

Ilmestyskirjan pedosta, sen kuvasta ja pedon merkin ottamisesta kertoo erityisesti Ilmestyskirjan 13. Luku. Vertaamme tämän luvun antamia tuntomerkkejä niihin tuntomerkkeihin, joita Danielin kirjan 7. luvussa esitetään pienen sarven ominaisuuksina. Näitä tuntomerkkejä on kaikkiaan kuusi.

 

Danielin kirjan ”pieni sarvi”

 

1)    jae 24: ”heidän jälkeensä nousee eräs muu”. Nousee pakanallisen Rooman kukistumisenjälkeen.

2)    Jae 20: ”joka näytti suuremmalta kuin muut”.

3)    Jae 8: ”sillä sarvella oli suu, joka herjaten puhui”.

4)    Jae 25: ”ne annetaan hänen käteensä ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. 3 ½ v = 42 kk = 1260 pv. Valtakausi v. 538 – v. 1798.

5)    Jae 25: ”hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan”.

6)    Jae 21: ”se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät”.

 

Ilmestyskirjan peto

 

1)    jae 2: ”ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa”. Pakanallisen Rooman vallan perijä lohikäärme Rooman hahmossa vainosi Kristus-lasta (Ilm.12:4,5).

2)    jae 4: ”kuka on pedon vertainen”.

3)     jae 5: ”ja sille annettiin valta puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita

4)    jae 5: ”ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentäkaksi kuukautta”. 42 kk = 1260 pv. Valtakausi v. 538 – v. 1798.

5)    jae 6: ”Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan”.

6)    jae 7: ”Ja sille annettiin valta käydä sotia pyhiä vastaan ja voittaa heidät”.

 

Tämä vertailu osoittaa, että Danielin kirjan pienen sarven ja Ilmestyskirjan pedon tuntomerkit ovat täsmälleen samat. Kysymyksessä on siten sama antikristillinen valta, jollaiseksi katolinen kirkko ja paavinvalta keskiaikana kehittyivät.

 

Ilmestyskirjan 13. luku esittää tästä vallasta vielä yhden tuntomerkin, jota Danielin kirja ei esitä. Se kuuluu näin: ”Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja se luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi” (Ilm.13:18).

 

Muinaisessa Roomassa oli tapana laskea nimen luku. Se saatiin laskemalla yhteen nimen kirjainten lukuarvot. Latinalaisessa kirjaimistossa on tietyillä kirjaimilla lukuarvo, toisin sanoen niitä käytettiin myös numeromerkkeinä. Kirjaimistosta täysin erillistä numerojärjestelmää ei ollut. Nykyäänkin näitä latinalaisia kirjaimia käytetään lukuina vielä esim. lääkärin resepteissä. Siten I = 1, V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500 ja M = 1000. Muut luvut saatiin näitä kirjaimia tarpeen mukaan yhdistelemällä.

 

Latinan kieli on katolisen kirkon kieli, ja paavista on käytetty latinankielistä virkanimitystä VICARIUS FILII DEI, suomeksi ”Jumalan Pojan sijainen”. On siis luonnollista, että tästä virkanimestä lasketaan nimen lukuarvo latinalaiseen tapaan.

 

Se tapahtuu seuraavasti:

 

V =	5
I =
C =	100
A =
R =
I =	1
U (V) =	5
S =
F =
I =	1
L =	50
I =	1
S =
D =	500
E =
I =	1
Yht.	666

 

Latinalaisessa kirjaimistossa äänteet V ja U merkittiin samalla äännemerkillä V. Siten sana VICARIUS kirjoitetaan alkuperäisen kirjoitustavan mukaan VICARIVS . Tästä paavin virkanimestä saadaan kirjainten lukuarvot yhteen laskemalla luku 666. Se on juuri pedon luku. Tämäkin tuntomerkki, kuten kaikki edellisetkin, sopii täsmällisesti paavin valtaan.

 

 

Pedon kulinhaavan paraneminen ja vainon hengen herääminen

 

Danielin kirjan pientä sarvea tutkiessamme totesimme, että keskiajan antikristilliseksi vallaksi kehittynyt paavius menetti otteensa suuriin kansanjoukkoihin 1700-luvun lopulla Ranskan suuren vallankumouksen henkisessä murroksessa. Kuitenkaan tämä valta ei lakannut olemasta, se oli vain menettänyt mahdollisuutensa olla entisen kaltaisena voimatekijänä kansainvälisessä politiikassa.

 

Samoin Ilmestyskirjan 13. luvun mukaan näin tapahtuu myös Ilmestyskirjan pedolle. Mutta se esittää tällaisen olevan vain ohimenevä ilmiö. Peto nousisi uudestaan voimaansa. Ilmestyskirja esittää asian näin: ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikään kuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa” (Ilm.13:3).

 

Nykyisin katolinen kirkko ei esiinny lainkaan samaan tapaan, kuin se menetteli keskiajan olosuhteissa. Monista näyttääkin siltä, että sellaiset olot ovat iäksi menneet. Raamatun ennustusten mukaan olosuhteet maailmassa tulevat kuitenkin muuttumaan siinä määrin, että ne, jotka haluavat olla Jumalalle uskollisia, joutuvat jälleen vainon kohteiksi. Samaan aikaan katolinen kirkko saa jälleen suuren vaikutusvallan.

 

Tämä viimeinen vaino ei kuitenkaan johdu yksinomaan Rooman kirkosta ja paavinvallasta. Ilmestyskirjan 13. luku esittää sen ohella kaksi muuta tekijää, jotka vaikuttavat osaltaan merkittävästi vainon hengen heräämiseen.

 

”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani”

 

”Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin”.

 

” Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm.13:1,12,14–17).

 

Tämän mukaan Rooman kirkkoa kuvaavan pedon ohella vainon herättäjänä on myös karitsansarvinen peto ja sen yllytyksestä syntynyt järjestelmä, joka muistuttaisi Rooman kirkkoa ja josta Ilmestyskirja käyttää nimitystä pedon kuva. Tämän mukaan uusi Jumalalle uskollisten vaino tulee olemaan paljon laajapohjaisempi kuin ne vainot, joita keskiajan virallinen kirkko on vastuussa. Tämä vaino on yleismaailmallinen, koska karitsansarvisesta pedosta sanotaan, että ”se saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa” ja että se saa kaikki ottamaan tavalla tai toisella pedon merkin. Samoin sanotaan myös ensimmäisestä, paavinvaltaa kuvaavasta pedosta, että sen kuolinhaavan paranemisen jälkeen ”koko maa seurasi ihmetellen petoa” (Ilm.13:3).

 

 

Karitsansarvinen peto – uusi maailmanvalta

 

Karitsansarvinen peto saa siis maan päällä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa eli roomalaiskatolista uskontojärjestelmää. Mikä on tämä karitsansarvinen peto?

 

Pedot tarkoittavat valtakuntia tai valtajärjestelmiä. Ilmestyskirjan 13. Luvussa esitetään ne tuntomerkit, joiden avulla tämä peto on tunnistettavissa. Nämä tuntomerkit ovat seuraavat:

 

1. Sen nousu osuu samaan aikaan tai välittömästi sen jälkeen, kun paavinvalta sai kuolinhaavansa, koska tämä peto noustuaan saa maan päällä asuvaiset kumartamaan uudelleen kuolinhaavan saanutta petoa (Ilm.13:11,12).

 

1. Se nousee ”maasta”. Vedet tarkoittavat kansanjoukkoja (Ilm.17:15). Tämä valtakunta syntyisi siis seuduille, missä entuudestaan ei ollut taajaväkisistä asutusta, suuria kansanjoukkoja.

 

1. Sillä on karitsan sarvet. Karitsa on niin lauhkea, lempeä eläin, että Ilmestyskirja käyttää sitä kuvaamaan Kristusta. Esim. Ilm. 5:6; Ilm.19:9. Tämä valtakunta pyrkisi siten toteuttamaan vapauden ja tasa-arvon kristillisiä periaatteita.

 

Näiden tuntomerkkien mukaan ainoa mahdollinen valtakunta on Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Se syntyi juuri Ranskan suuren vallankumouksen aattona, jonka vallankumouksen aikana paavius sai ”kuolinhaavansa” vuonna 1798. Vuonna 1776 Englannin alaiset Pohjois-Amerikan siirtokunnat Atlantin rannikolla julistautuivat itsenäisiksi, Englannista riippumattomiksi Yhdysvalloiksi. Niiden vapaussota jatkui vuoteen 1783 asti, jollin Englanti vihdoin tunnusti siirtokunnat vapaiksi. Se jälkeen etenkin 1800-luvulla suuntautui tähän ”rikkauksien ja vapauksien luvattuun maahan” valtaisa muuttoliike eri maista, niin että se paisui nopeasti valtatekijäksi maailmantaloudessa ja kansainvälisessä politiikassa.

 

Lisäksi Yhdysvallat syntyi alueelle, missä ei entuudestaan ollut taajaväkistä asutusta, vaan intiaaniheimoja harvakseltaan laajojen erämaiden keskellä. Se sai asukkaansa lähinnä Euroopasta sinne muuttaneesta väestöstä, joka vähitellen levittäytyi itärannikolle ensin syntyneiden siirtokuntien asuma-alueilta suureen länteen aina Isolle valtamerelle asti.

 

Yhdysvallat omaksuivat vihdoin erittäin vapaamielisen valtiosäännön ja myönsi asukkailleen ennenkuulumattoman suuret kansalaisvapaudet. Tämä johtui siitä, että Yhdysvaltain väestö koostui alun perin pääasiassa Euroopasta uskonnollista tai valtiollista sortoa pakoon lähteneistä ihmisistä, joille kaikkinainen sorto oli kauhistus. Sillä oli todella ”karitsan sarvet”.

 

Tämä ”vapauden luvattu maa” tule siis Ilmestyskirjan ennustuksen mukaan ennen pitkää muuttumaan luonteeltaan, niin että se näyttelee keskeistä osaa prosessissa, jonka tuloksena koko maailma tulee jälleen seuraamaan katolisen kirkon esimerkkiä ja omaksumaan sen vallan tunnuksen eli ”merkin”. Se ”saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani”. ”Ja se saa kaikki - - panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa”. Tämä kaksi sarvinen peto muuttuu siten luonteeltaan, niin että se ajan mittaan ”puhuu kuin lohikäärme”.

 

 

Pedon kuva – Rooman kirkkoa muistuttava uskonnollinen järjestelmä

 

Ilm. 13:14,15 mukaan Yhdysvallat tulee yllyttämään ihmisiä tekemään pedon kuvan. ”Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin”. Näissä jakeissa ennustetaan, että tulee muodostumaan katolisen kirkon kaltainen valta, pedon kuva. Katolinen kirkko on uskonnollinen valtajärjestelmä, joka syntyi suuren luopumuksen seurauksena, kun kirkko sulautui maailmaan keskiajan alussa. Pedon kuvan täytyy silloin myös olla uskonnollinen järjestelmä. Luopumuksen tietä se tulisi kehittymään täksi kuvaksi sen jälkeen, kun paavius ensin oli saanut kuolinhaavan.

 

Tällainen uskonnollinen järjestelmä on kehittymässä protestanttisuuden pohjalla. Protestanttiset kirkkokunnat syntyivät 1500-luvulla uskonpuhdistuksen seurauksena. Suurena ihanteena ja pyrkimyksenä oli silloin rakentaa usko ja seurakuntaelämä kokonaan Raamatun sanan perustukselle. Me näemme kuitenkin jo, että näistä suurista ihanteista ja tavoitteista on jouduttu luopumaan. Näin on tapahtunut erilaisten tieteellisten teorioiden, erityisesti kehitysopin vallatessa alaa. Kun kehitysoppi teki 1800-luvun jälkipuoliskolla suuren läpimurtonsa ja mainosti teorioitaan suuriäänisesti ”tieteellisenä” maailmankatsomuksena, protestanttiset kirkkokunnat horjuivat. Ne näkivät välttämättömäksi sopeuttaa uskonnäkemyksensä ja teologiansa kehitysopin kaavaan. Näin tapahtui siitä huolimatta, että kehitysteoria on rakentunut suuressa määrin olettamuksien varaan, joilta puuttuvat riittävät todisteet.  Mutta tällöin jouduttiin tekemään myös karkeaa väkivaltaa Raamatun sanomalle. Jonka mukaan Jumala loi alussa täydellisen maailman, joka syntiinlankeemuksen tähden on turmeltunut ja rappeutunut ja tarvitsee Vapahtajaa. Jumalan sana ei enää ole se vankka kallioperusta, jolle rakennetaan. Mutta tällöin ollaan myös vaarassa joutua tuuliajolle ajan henkisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten muotivirtausten mukaan.

 

Samalla protestanttisten kirkkojen keskuudessa on virinnyt voimakas yhteistoimintatarve. Ekumeenisessa liikkeessä on monia arvokkaita piirteitä. Se koettaa lievittää ristiriitoja eri uskonnollisten yhdyskuntien välillä ja rakentaa siltoja. Yhteistoiminnallaan kirkot pyrkivät myös saamaan esiintymisellään enemmän voimaa. 

 

Näihin yhteyspyrkimyksiin liittyy kuitenkin huolestuttavia piirteitä. Kun Jumalan sanalla Raamatulla ei enää ole ehdottoman auktoriteetin arvoa, yhteyteen ei pyritä Jumalan sanasta totuutta etsimällä. Mikäli uskonnäkemysten alueella etsitään yhteyttä, se tapahtuu lähinnä sovitellen ja eri osapuolten kesken myönnytyksiä tehden. Samalla etsitään yhteyttä myös Rooman kirkkoon. Näyttä siltä, kuin vakavan uskonkamppailun tuloksena syntyneen uskonpuhdistuksen henkisen perinnön korvaamaton arvo olisi unohtunut. Rooman kirkossa ei enää nähdä uskonpuhdistajien tapaan antikristillistä valtaa, josta Raamattu on selvästi ja ennustanut ja varoittanut. Kun uskonnäkemyksillä ei enää ole vankkaa raamatullista perustusta, ollaan ajautumassa Rooman syliin. 

 

Raamattu ennustaa, että pedon kuva tullaan muodostamaan karitsansarvisen pedon ja Yhdysvaltain yllytyksestä. Yhdysvalloilla on tähän sopivat edellytykset. Se on maailman supervaltoja, joka tuntee syvää huolta maailmanrauhan säilymisestä ja kansojen välisen yhteisymmärryksen luomisesta. Toisaalta Yhdysvalloissa on vankat protestanttiset kirkkokunnat ja myös vankka katolisuus. On vain ajan kysymys, että protestantismin pohjalle muodostuu Yhdysvaltain yllytyksestä pedon kuva, järjestelmä, joka on valmis Rooman kirkon tapaan ja sen kanssa yhteistoiminnassa käyttämään pakkoakin, jotta kautta koko maapallon voitaisiin luoda yhteisymmärrys ja sopusointu.

 

 

Pedon merkin salaisuus

 

Karitsansarvinen peto eli Yhdysvallat saa myös aikaan, että kaikkialla maailmassa, kaikkien kansojen keskuudessa, ihmiset velvoitetaan ottamaan pedon merkki. Tämä liittyy erottomasti pedon ja sen kuvan kumartamiseen ja sitä aletaan vaatia lopulta kuolemanrangaistuksen uhalla (Ilm.13:15–17).

 

Mikä on tämä pedon merkki? Viimeinen vaino kohdistuu niihin, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus eli profetian henki (Ilm.12:17). Kolmen enkelin sanoma varoittaa pedon merkin ottamisesta. Tämän sanoman julistajien tuntomerkkejä on, että he ”pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (Ilm.14:12). Kolmen enkelin sanoma kehottaa kaikkia kumartamaan Jumalaa Luojana (Ilm.14:7). Miten me voimme kumartaa Jumalaa Luojana? Pitämällä Luojan, Kristuksen, antaman lepopäivän, sapatin, joka on annettu luomisen muistoksi. Raamatun ennustuksen mukaan paavinvalta ”pyrkii muuttamaan lait ja ajat” (Dan.7:25) – eli lepopäiväkäskyn. Pedon merkin ottaminen on ristiriidassa Jumalan käskyjen pitämisen ja Luojan kumartamisen kanssa. Pedon merkin ottaminen on alistumista tottelemaan paavinkirkkoa pitämällä sen määräämä muutettu lepopäivä, sunnuntai, Kristuksen käskemän sapatin eli lauantain asemasta.

 

 

Väärä lepopäivä katolisen kirkon vallan merkki

 

Katolinen kirkko pitää lepopäivän muutosta todisteena sen vallasta. Rev. Stephen Keenan kirjoittaa katolisessa katekismuksessa:

 

”Kysymys: Voitko jollakin muulla tavalla todistaa, että kirkolla on valta asettaa juhlia ja antaa määräyksiä”?

 

”Vastaus: Jollei sillä olisi sitä valtaa, ei se olisi voinut tehdä sitä, mistä kaikki nykyajan uskovaiset ovat yhtä mieltä sen kanssa – se ei olisi voinut asettaa viikon ensimmäisen päivän, sunnuntaisin, viettämistä viikon seitsemännen päivän , lauantain, sijaan, jolle muutokselle Raamattu ei anna pienintäkään tukea”. (A Doctrinal Catechism, s. 174). Katolinen kirkko siis pitää lepopäivän muutosta merkkinä sen vallasta.

 

Katolisia oppeja käsittelevässä kirjassa esitetään seuraavaa:

 

”Kysymys: Millä todistat, että kirkolla on valta määrätä juhlia ja pyhäpäiviä”?

 

”Vastaus: Juuri sillä teolle, että se muutti sapatin sunnuntaiksi, jonka teon protestantitkin hyväksyvät. Ja sen tähden he narrimaisesti toimivat itseään vastaan, kun niin lujasti pitävät kiinni sunnuntaista, mutta rikkovat useimmat muut saman kirkon määräämät juhlat”.

 

”Vastaus: pitäessään sunnuntain he tunnustavat, että kirkolla on valta määrätä pyhäpäiviä” (An Abridgement of the Christian Doctrine (R:C) s.58).

 

Baltimoren arkkipiispa, kardinaali James Gibbons esittää lepopäivän muutosta koskevassa kirjeessään marraskuulta 1895 seuraavaa:

 

”tietenkin katolinen kirkko väittää, että tämä muutos (päivän muuttaminen viikon seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle) oli sen työtä. Eikä toisin olisi voinut ollakaan. - - tämä teko on kirkon uskonnollisia asioita koskevan vallan merkki”

 

 

Sapatti Jumalan asettama merkki

 

Jumala pitää sapattia merkkinä. hänen ja kansansa välillä. ”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” (Hes.20:12). Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Sapatti osoittaa, että Jumala on Luoja ja se on merkkinä siitä, että vain hän voi pyhittää meidät. Sapatti osoittaa meidän täydellistä riippuvuuttamme Jumalasta, meidän Luojastamme ja Lunastajastamme. ”Ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (Hes.20:20). Sapatti osoittaa kuka on meidän Jumalamme. Hän on Herra, meidän Luojamme ja Lunastajamme., Jeesus Kristus, joka on antanut sapatin.

 

Paavinvalta, antikristus, pitää sunnuntaita valtansa merkkinä ja meidän Herramme Jeesus Kristus esittää sanassaan sapatin merkkinä. Kumpaa me tottelemme ja kumarramme, antikristillistä valtaa vai Luojaamme, Kristusta? Tästä on kysymys pian lähestyvässä viimeisessä taistelussa Kristuksen ja antikristuksen välillä.

 

 

Pedon merkin ottaminen

 

Se suuri kriisi, joka merkitsee pedon kuvan pystyttämistä ja johon liittyy myös pedon merkin ottaminen, ei ole vielä alkanut. Sunnuntainviettoa lepopäivänä ei siis nykyisellään voi vielä leimata pedon merkin ottamiseksi. Ellen G. White esittää tämän asian sattuvasti teoksessaan Suuri taistelu. Hän sanoo näin: ”Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnuntaita, luullen siten pitävänsä Raamatun sapattia; ja vieläkin on kaikissa kirkkokunnissa, myös roomalaiskatolisessa, tosi kristittyjä, jotka vilpittömästi uskovat, että sunnuntai on Jumalan määräämä lepopäivä. Jumala hyväksyy heidän tarkoitustensa vilpittömyyden ja heidän rehellisen vaelluksensa hänen edessään. Mutta kun sunnuntain viettäminen säädetään lailla ja maailma saa kylliksi valoa oikean sapatin velvollisuuksista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn, noudattaakseen määräystä, joka ei ole korkeamman vallan kuin Rooman kirkon antama, kunnioittaa sen kautta paavinvaltaa Jumalaa korkeampana. Hän osoittaa kunnioitusta Rooman kirkolle ja sille vallalle, joka koettaa pakottaa noudattamaan Rooman säätämää lakia. Hän kumartaa petoa ja sen kuvaa. Kun ihmiset silloin hylkäävät sen säännöksen, jonka Jumala on selittänyt valtansa merkiksi, ja sen asemasta kunnioittavat sitä, minkä Rooma on valinnut ylivaltansa merkiksi, he ottavat sen kautta merkin uskollisuudesta Roomaa kohtaan – ’pedon merkin’. Vasta sitten kun tämä kysymys on selvästi esitetty kansalle ja ihmiset ovat joutuneet valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, nw, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista ottavat pedon merkin” (Suuri taistelu, s. 446).

 

 

Elävän Jumalan sinetti

 

On suurta Jumalan armoa, että hän on sanassaan paljastanut, mitä on odotettavissa, niin että voimme varautua sen suhteen. Nyt kun vielä on vapaus toimia, meidän tulisi kiinnittyä Jumalaan ja pyrkiä olemaan hänelle kaikessa kuuliaisia. Kun sitten koetuksen aika tulee, olisimme häneen niin kiinni kasvaneita ja hänen armossaan vahvistuneita, että voisimme kestää myrskyn raivon.

 

Jeesus Kristus toivoo, että meidän otsaamme olisi ”kirjoitettu hänen nimensä ja hänen isänsä nimi” (Ilm.14:1) ja että me olisimme hänen omikseen sinetöidyt, vapaat kaikesta, mikä yhdistäisi meitä niihin antikristillisiin voimiin, jotka ovat Jumalaa vastaan.

 

Profeetta Jesajan kautta Jumala on sanonut: ”Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini (Jes.8:16). Laissa on sinetti, joka ilmaisee, kuka on antanut lain.  Lepopäiväkäsky täyttää sinetin vaatimukset. Siinä on esitettynä lainantajan nimi, arvo ja vaikutusalue: ”Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on” (” Moos.20:11). Sinetti on Jumalan laissa, lepopäiväkäsky, ilmaisee, että lain antaja on Herra, sinun Jumalasi, Luoja, jonka vaikutusalue on ”taivas ja maa ja meri ja kaikki, mitä niissä on”.

 

Herra toivoo, että me kuuluisimme niihin, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (Ilm.14:12). Sillä kaikki uskolliset tulevat voittamaan. On suuri etuoikeus voida ja nyt valita voittajan osa ja olla kuuliainen kaikessa Jeesukselle Kristukselle. Viimeisessä vainossa antikristus liittolaisineen ei voita. ”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa" (Ilm.17:14). Vaikka Kristukselle uskolliset joutuvat käymään suuren ahdistuksen läpi, he tulevat selviytymään voittajina. – Jatkuu.